Pirkkiksen PK-kisakertomukset

16.6.2008 Toijala, Akaa
tuomari Reima Nuutinen

Pirkkis oli aristanut takatassuaan joten kokeeseen osallistuminen oli hieman epävarmaa. Ajattelin mennä katsomaan nahkalassie Vilin ekaa jälkikoetta ja paikalle fiilistelemään. Kenties takaraivossa kuitenkin kyti ajatus osallistua, vaikka koitinkin vakuutella kaikille että emme osallistu lainkaan.

Yhtäkkiä sitä sitten vaan huomasi olevansa numerolappu rinnuksissa ajamassa kohti jälkimaastoja! Keli oli sadekuuroinen. Meille osui arvonnassa ensimmäinen numero eli itse valmistautuminen jäi lyhyeksi.

Jana oli ok, Pirkkis olisi sanut mennä hieman määrätietoisemmin eteenpäin. Se reagoi kyllä heti jälkeen, meni kolmisen metriä ja kääntyi sitten ympäri ja lähti toiseen suuntaan. Annoin sen tarkistaa jälkeä 7-8 metriä enkä seurannut sitä mihinkään. Sitten se kääntyi itse takaisin ja lähti siihen alkuperäiseen suuntaan. Ehkä liinan mitan jälkeen se pysähtyi ja katsoi sen näköisenä että etkö sä tule lainkaan mukaan.

Lähdimme siitä sitten yhdessä taivaltamaan ja eka keppi löytyikin aika pian. Koira sai siitä varmuutta jatkaa hommia. Yksi hukka meillä oli, eli menimme ison ojan yli, mutta sen toisella puolella jälki katosi ja palasimme takaisin. P. löysi takaisin jäljelle ihan ok.

Yksi välikeppi meiltä jäi matkalle, mutta aika riitti ihan hyvin. Janalta lähti 1 (yksi) piste, koska koira olisi saanut olla varmempi. Se saa kuitenkin tarkistaa liinan mitan verran takajälkeäkin. Kepistä lähti tietysti 20 pinnaa, joten jäljen pisteiksi jäi 149. Ihan kohtuuhyvä.

Seuraavaksi ajoimme metsätien päähän jossa esineruutu odotti. Se oli hieman korkeassa heinikossa ja totuttuun tapaan lähetin koiran siitä keskeltä ruudun reunaa. Meni muutaman metrin ja alkoi sitten katselemaan toimitsijoita ja pöllöili jotain. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen. Nyt meni ihan ok, esine löytyi n. 15 metristä keskeltä. Toi nopeasti ja hyvin sen minulle. Yksi piste lähti tästäkin, mutta tyytyväinen saan olla.

Maaston pisteet siis 178. Ihan jees, mutta se yksi kadonnut välikeppi hieman harmitti. Koira oli reipas ja iloinen ja teki oman tasonsa mukaisesti hommia.

Tottikseen siirryttiin sitten kentälle. Pääsimme onneksi ensin suorittamaan liikkeet. Seuraamiset oli vähän mitä sattuu, alkoi sitten kuitenkin hieman parantaa kun itse lopetin jännittämisen jossain vaiheessa. Arvosana tästä tyydyttävä.

Liikkeestä istuminen oli mukiinmenevä, annoin hieman vartaloapua, koska liike on ollut epävarmahko. Mieluummin niin kuin väärä liike. Meni kuiteskin nätisti ja pysyikin hyvin kun palasin. Arvosana erittäin hyvä.

Liikkeestä maahanmeno, oli nopea ja hyvä, tuli luokse vauhdikkaasti, ehkä hieman törmäsi… Arvosana erittäin hyvä.

Tasamaanouto, oli innokas ja nopea, ja kaikenkaikkiaan hyvä liike! Erittäin hyvä, sanoi tuomarikin.

Sitten meidän kompastuskivet. Olin jo etukäteen epävarma, koska aiemmin hyvät hyppynoudot olivat alkaneet tökkiä. Noh, niinhän ne sitten molemmat menivät, puutteellisiksi. Molemmat hyppäsi menomatkan, ja nouti, mutta paluumatkan kiersi. Parempi niin kuitenkin, kuin että olisi jäänyt tulematta ja kiertänyt mennen tullen.

Lopuksi oli eteenmeno ja se oli todella upea liike! Koira läksi kuin ohjus, meni suoraan, vahdilla ja hienosti maahankin. nenä jäi vielä menosuuntaan. Tosi upea, ja sai siitä erittäin hyvän (edisti valmistelevassa osuudessa).

Paikallaanolo tapahtui rankkasateessa, mutta ei se Pirkkoa haitannut, ja siitä erinomainen.

Kaikenkaikkiaan olen hyvin tyytyväinen saamiimme 76 pisteeseen. Pirkkis teki kaiken reippaasti ja iloisesti, häntää heiluttaen ja mukavalla tempolla.

Meidän kokonaistuloksemme 254 oli ihan hyvä 2-tulos, mutta se riitti koulutustunnukseen ja koko kokeen voittoon! Kaupan päällisinä saimme sitten muotovalion arvonkin! Kisasta järjestelyineen ja kanttiinin tarjottavineen (tuoreita munkkeja!) jäi kiva fiilis!

29.6.2008 Nokia
tuomari Aimo Heino

Jos ensimmäiset kisat olivat onnistunet, niin nämä olivatkin sitten kaikkea muuta! Mutta menimme harjoittelemaan ja saamaan kisakokemusta, joten sikäli ei mitenkään hukkareissu.

Aloitimme maastolla ja meillä oli jälki numero 3. Janan paikka oli korkeaa heinää ja Pirkkis lähti sinne hieman epävarmasti. Se suuntasi janalta vasemmalle, ja n. 6 metrin kuluttua tuomari huusi että palaa janalle. No, huusin takaisin että en ole mihinkään mennytkään, sillä itse seisoin janalla. Koiralla ON oikeus tarkistaa takajälki, eikä nyt annettu edes mahdollisuutta että se olisi itsenäisesti mahdollisesti kääntynyt.

Janalta lähti sitten 10 pistettä kaikkiaan. No, eihän se ollut hyvä, koira meni sitten epävarmaksi kun otin sen pois sieltä takajäljeltä. Pääsimme lopulta matkaan ja aloimme nostella keppejä. Ensimmäisessä kepissä oli numero 1. Hetken mietin että voinko olla väärällä jäljellä mutta ei mitenkään mahdollista. Seuraava keppi kun nousi oli numeroitu kakkoseksi!

Siinä vaiheessa ymmärsin että jäljentekijälle on sattunut sellainen kämmi, että kepit taitaa olla numeroitu 1-6, eikä kuten koeohjesääntö edellyttää (jäljellä nro 3 pitäisi joka kepissä lukea ratatunnus eli se kolmonen. lisäksi viimeisessä kepissä myös se 6. että tietää sen olevan 3-jäljen kuudes keppi).

Ei se mitään, jatkoimme matkaa ja kolmas nostettu keppi oli 4/6! Siinä vaiheessa ihmetys oli kova, oliko tämä nelosjäljen kuudes keppi vai mitä ihmettä. Jatkettiin kuitenkin matkaa ja nostimme vielä kepit numeroilla 5 ja 6. Tosin se kutonen oli sen verran kaukana tiestä että jäin vielä hetkeksi etsimään jos sieltä vielä yksi keppi tulisi vastaan. Ei tullut eli meiltä oli 1 keppi jäänyt jonnekin. Tosin itse löysin jäljeltä yhden erinäköisen kepin, mutta se oli joku vanha.

Jälki oli suurimmaksi osaksi heinikkoa joten koira meni korkealla nenällä. Siihen en ollut kovin tyytyväinen, mutta maa ja ruohot olivat märät…

Kun palautimme kepit ratamestarille, ja kerroimme niiden ihmeellisestä numeroinnista, niin hän kyllä sanoi ohjeistaneensa jäljentekijät, mutta olivat kai sitten sanoneet osaavansa tehdä tms. Mikäs siinä sitten. Saimme jäljeltä 140 pistettä.

Takaisin tottelevaisuuskentälle, missä esineruutukin oli. Siellä kuulimme että muillakin oli ollut samanlaisia kokemuksia. Yksi kilpakumppani oli keskeyttänyt jäljen ajamisen kakkoskepille niiden numeroinnin takia. Se oli kurja juttu.

Esineruutu meni ok, 28 pistettä, koska koira ei työskennellyt kuin toisella puolella ruutua.

Sitten se tottis. Ei se hyvin mennyt todellakaan, mutta kilpailukirjan 47 pistettä eivät kerro ihan koko totuutta kuitenkaan. Seuraaminen mitä sattuu, liikkeestä istumisessa meni maahan. Mutta. Maahanmeno ja luoksetulo olivat erinomaiset, paitsi mitä koira törmäsi ohjaajaan hieman. Silti tuomari arvosteli sen puutteelliseksi. Tässä kohtaa älähdin että miten liike voi olla puutteellinen jos koira seuraa, menee maahan nopeasti ja hyvin, tulee kovaa luokse ja ainoa virhe on pieni törmääminen?? Tuomari korjasi oman erehdyksensä, sanoi katsoneensa väärää kohtaa lomakkeessa.

Tasamaanouto oli ihan ok, mutta sen sijaan hypyt eivät taaskaan sujuneet ja lopulta keskeytin A-noudon kokonaan, ne menivätkin ihan syystä riittämättömiksi.

Sen sijaan lopuksi eteenmeno ja maahanmeno, taas valmisteleva osuus oli edistävää hieman, mutta koira irtaantui, eteni kentän päähän asti, missä ensimmäisellä käskyllä maahan. Aivan mahtavan hieno suoritus, mutta tuomarin mielestä puutteellinen. Taas älähdin että ei voi olla, johon tuomari että ”ette te saa sitä 70 pistetä kuitenkaan kasaan”. joo, mutta haluaisin silti saada korjatut ja oikeudenmukaiset pisteet! Paikallaolo taisi olla hieman levotonta, jotain ääntelyä kuulin sieltä. En muista enää mitä siitä tuli.

Kaiken kaikkiaan tuli tosi huono fiilis siitä että selkeät hyvät suoritukset kärsivät jostain syystä. Eikö tuomari nähnyt, oliko kyseessä roturasismi, vai missä vika lienee piillyt. Niitä ei kuitenkaan koskaan korjattu ja näin ollen meille jäi kokeesta lopulta 215 pistettä.

Hieman ihmeellistä toimintaa minusta kisoissa oli, ja vaikka on kuinka pieni ”kyläkisa” niin mielestäni silloinkin voisi sääntöjä ja koeohjetta noudattaa. Kisan jälkeen ei todellakaan ollut sellainen fiilis että jes, tänne palaamme vielä toistekin!

21.8.2008 Kyröskosken Käyttökoirat, Hämeenkyrö
tuomari Timo Nopanen

Tästä kisasta en muista muuta, kun että satoi kauheasti, ja koira ei osannut jäljestää. Janalla oli suuria vaikeuksia, ja siitä läksi 7 pistettä pois. Toisen kepin jälkeen loppui jäljestys :-( Ilmeisesti sade huuhtoi jäljen pois tai jotain.

Esineruutu sen sijaan sujui tosi hienosti, molemmat esineet nousivat hyvin ja nopsaan. Joten siitä sentään täydet 30 pistettä :-)

Viikon päästä PK-mestaruudet ja esteet olivat märät, joten en sitten viitsinyt ottaa tottista, vaikka kuinka olisi ollut "maksetut treenit". En kyllä tykkää keskeyttää, mutta nyt ei oikein kulkenut. Ensi kerralla sitten...

30.8.2008 Heinolan Palvelus- ja Seurakoira, Heinola (rotumestaruudet)
tuomari Vesa Häkkinen

Lisää kuvia PK-mestaruuksista 2008!

Rotumestaruudet olivat nostalgiset, sillä juuri Heinolassa aloitin PK-kisaurani Teuvon kanssa vuosia sitten :-). Lähdimme jäljelle ensin.

Jana meni ihan hyvin (siitä 39 pistettä), mutta syystä tai toisesta ei yhtään keppiä noussut vaikka koira jäljesti alussa ihan hyvin. Sitten jälki katosi mystisesti jonnekin :-) Joten ei keppejä tällä kertaa. Esineruutu sujui ihan ok, siitä 27 pistettä, 3 pinnaa meni siitä että koiran olisi pitänyt liikkua määrätietoisemmin tms. Ruutu oli heinikkoa ja minusta Pirkkis meni hyvin.

Tottiksessa parinamme oli Minna ja Vili (oltiin ainoat avoimen jälkikoirat). Moni liike sujui ihan kivasti, mutta pieniä menestyksiä tuli sieltä täältä. Seisominen meni ainakin perässäkävelyksi. Ja toisen noudon kiersi takaisin. Muuten oli minusta aika kiva ja reippaahko. Vesa oli vaan mestaruushengessä tiukka :-)

Itse ehkä osasin olla rentona, kun ei maastopisteillä juhlittu. Saatiin me silti Pirkanmaan alaosastolle joukkuemestaruus!

21.9.2008 SRY, Raisio
tuomarit Mika Laaksonen (esineruutu). Kalevi Levänen (jälki) ja Kauko Mäkinen (tottelevaisuus)

Nämä olivat mukavat kisat, ja kiva fiilis jäi, vaikka tulos jäikin taas puuttumaan :-) Tällä kertaa tottis oli hienoa, ja saimme siitä paljon kehuja ja ihmetystä katsojilta (eräskin rotikkamies sanoi ettei ole nähnyt ikinä nahkalta niin hyvää tottista!). Kisat olivat rotikoiden Turun alaosaston mestaruudet mutta enemmän siellä muut rodut "juhlivat".

Tottikseen olin siis todella tyytyväinen, vaikka siinäkin tuli vähän "kaikenlaista". Yleisöstä veikattiin että yli 90 pitäisi tulla, mutta ei nyt sentään, kun istuminen meni pöpelikköön.

Seuraaminen oli tyydyttävä, oli sivusuunnassa kaukana ja hetkittäin esti ohjaajan kulkemista (nämä siis aina tuomarin sanoja). Ohjaajan tulisi kävellä suoria linjoja.
Istuminen meni puutteelliseksi, en muista mihin asentoon Pirkkis jäi, mutta olin katsonut koiraa kuitenkin voimakkaasti. Maahan kai meni.
Maahanmeno oli muuten täydellinen, mutta törmäsi hieman luoksetulossa. Silti erittäin hyvä.
Seisominen oli tyydyttävä, koska ohjaaja ei mennyt 30 askelta koiran jätettyään (sen verran olin epävarma liikkeestä että jätin matkan tahallani lyhyeksi :-) )
Tasamaanouto, hyvä, koska varasti hieman ja pitäisi olla paremmin perusasennossa.
Hyppynouto tyydyttävä koska tuomarin mielestä kosketti mennen tullen (oikeasti ei koskenut mennessä!!), ja varasti hieman tännekin.
A-estenouto hyvä, karkasi hieman tännekin... hyi meitä!
Eteenmeno erittäin hyvä, valmistelevassa osuudessa oli hieman "ennakoiva".
Paikallaolo erinomainen, ei moitetta :-)
Kokonaisuus siis 79, joka oli aika tiukasti. Koira oli innokas, reipas ja tosi hieno! Olin supertyytyväinen!!

Maasto meni taas pepulleen, 2 kepin jälkeen loppui usko koiralta ja tuli hukka. Maasto oli kyllä vaikea, ja jäljentekijäkin sanoi jälkikäteen ettei uskonutkaan että sieltä keppejä löytyy! Syviä ojia, pöpelikköä ja ties mitä. Janalta sen sijaan tuli täydet 40 pinnaa!!

Esineruutu oli hakattua tienvierustaa missä oli korkea heinikko. Ei esineitä ja jätin sen sitten kesken. 0 pistettä siis.

Tähän oli hyvä jättää hautumaan PK-asiat, koska kerran maasto (tai siis jälki) tökki niin pahasti... Treeniä lisää ja uusin eväin ensi vuoteen!

9.6.2009 Kyröskosken Käyttökoirat, Hämeenkyrö
tuomari Timo Nopanen

Lisää kuvia 9.6.09 kokeesta!

Pienen kisatauon jälkeen uusin eväin kisaamaan! Aloin keväällä jäljestämään pannasta valjaiden sijaan, koska pellollakin olemme aina käyttäneet vain pantaa, ja siellä jäljestäminen on sujunut. Mutta nyt keväällä on ollut taas ilo jäljestää, ja kadonnut jälkimotivaatiokin on löytynyt!

Arvonnassa meille osui viimeinen jälki ja vielä numero 10, plääh... eli pahin mahdollinen (joutuu jännittämään kaikkien muiden suoristusten ajan....).

Jäljelle ensin, odotimme tuomaria metsässä ikuisuuden. Lopulta pääsimme matkaan, ja jana sujui ihan hyvin. Tosin arvostelu oli liian kilttiä koska vain 1 piste läksi pois, mutta ei me valiteta! Ensimmäinen suora janalta oli pitkä ja puolivälissä sitä löytyi 1 keppi. Tosin Pirkkis ei sitä kunnolla ilmaissut, mutta nyökäytti sen kohdalla päätään ja hieman hidasti vauhtia. Heti tuli huoli että näinköhän kaikki kepit ilmaistaan sitten näin huonosti. Mutta kun nostin kepin, se olikin viikon takaisesta voittajaluokan kokeesta :-)
Varsinainen oma eka keppi ilmaistiin sitten ihan nätisti. Kuten kaikki sen jälkeenkin löytyneet. Oli kiva jäljestää - keli oli sopiva, koira hyvässä vireessä ja mitä pidemmälle edettiin, sen parempi fiilis oli! Juuri se sellainen flow-tunne minkä takia tätä harrastusta kannattaa jatkaakin!!
Kaikki kepit löytyivät ja aikaa jäi ihan reilustikin. Lisäpisteitä ei saatu vaikka 7 keppiä löytyikin :-/

Esineruutu meni ihan mallikkaasti, tosin tuomari piti hieman jännityksessä että sakottaako hihnan kanssa alueelle tulemisesta. Mutta se taisi olla enemmänkin vitsi, koska täydet 30 saatiin pisteitä :-)

Tottiksessa olimme viimeinen pari Outin kanssa. En nyt muista mitä mistäkin liikkeestä saatiin, Pekka kai kirjoitti niitä ylös, mutta olen hukannut lapun :-). Ihan hyvin meni kuitenkin, koska pisteitä tuli 91 :-) Eteenmenossa ainakin meni vinoon, ja suuntasi kohti paikallamakuumerkkiä. Kylmä oli myös, hrr... pipo päässä sai mennä.
Tuloksena meille siis kokeen voitto, ja kylläpä tuntui hyvältä! Lämmitti mieltä kyllä pitkään, vaikka tottistuomarointikin oli kilttiä.

1.8.2009 Ylöjärven Käyttöhukat, Ylöjärvi (Collieiden rotumestaruudet)
jälkituomari Aimo Heino, tottis ja esineet Jani Heinilä

Lisää kuvia 1.8.09 kokeesta!

Uskomatonta mutta totta, mutta niin vaan kykenin voittamaan itseni ja kilpailemaan voittajaluokassa!! Kiitokset tsemppauksesta kaikille, ja erityisesti Minnalle joka meidät ilmoitti voittajaan...
Kokeet olivat hyvin järjestetty, kaikki toimi ja aikataulut pitivät. Voittajaluokan koirat lähtivät ensin maastoon, joten sinne sitten körötimme Minnan kanssa peräkanaa.

Vaikka edelliset janatreenit olivat menneet hieman miten kuten eli enimmäkseen huonosti, niin nyt jana onnistui ihan nappiin. Siitä täydet 40 pistettä!! Ehkä hieman määrätietoisemmin olisi Pirkkis voinut edetä, mutta ei valittamista muuten. Reagoi jälkeen heti ja ilman epäröintiä lähti oikeaan suuntaan. Ensimmäinen keppi löytyi moitteetta.
Maasto oli ensin hyvää kangasmetsää, sitten muutaman vuoden ikäistä taimikkoa, sitten suota, taimikkoa, suota ja lopuksi taas kangasmetsää. Varsin paljon vaihtelua siis, ja selkeästi maastonvaihteluita on treenattava lisää. Yhden todella leveän ojan ylityskin osui kohdalle, ja muutaman pienemmän. Jossain vaiheessa ojan jälkeen eksyimme ja pyörimme ympäri (ja ylitimme ojan toistamiseen mitä jälki ei todellakaan tehnyt). Jälki siis hukkui kokonaan.

Tässä vaiheessa alkoi aika olla jo suht täpärällä 4 keppiä taskussa ja piti alkaa suunnata kohti tietä. Kun näin janamerkit edessäpäin, niin pystyin päättelemään mihin suuntaan jäljen on pakko loppua, joten läksin tien suuntaisesti kävelemään, koira irti. Kyllä se hienosti bongasi jäljen kun se vastana tuli :-) Siitä sitten löysimme vielä viimeisen kepin, ja aikaakin jäi vielä muutama minuutti!

Ei tuntunut niin pitkältä tai vaikealta vaikka olinkin kuvitellut ties vaikka mitä. Vaikeuksia oli, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä.
Valitettavasti Minnan ja Vilin jäljellä oli ojia sitten reilumminkin, ja 3 keppiä ja yliaika oli heidän kohtalonsa. :-(

Seuraavaksi oli sitten vuorossa esineruutu, jonka tuomaroi Jani Heinilä. Väsymys tai motivaation puute vaikutti, koska vain 2 esinettä saalistimme. Aika loppui kesken ja viimeinen jäi sinne ruutuun. Pisteitä silti 22 kpl.

Tässä vaiheessa alkoi paineet nousta, koska maastosta oli kasassa 172 pinnaa ja mahdollisuudet tulokseen olivat olemassa. Ei tarvittaisi kun se 70 pistettä tottiksesta. Helpommin sanottu kun tehty.

Sain onneksi suorittaa liikkeet ensin joka on itselleni aina kivempi. Seuraaminen oli aivan kamalaa, lähti epävarmasti ja heti tarjosi maahanmenoa ja oli muutenkin tosi järkky. Ei ihme että meni puutteelliseksi. Seuraavaksi liikkeestä istuminen, siinä jäi seisomaan ja taas puutteellinen...

Tässä vaiheessa ohjaajan korvista nousi varmaan jo savua ja ilme alkoi olemaan aika kireä. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo meni muuten ihan sujuvasti, paitsi että Pirkkis tuli suoraan sivulle, istumatta ensin eteen!! Koskaan sellaista ei ole ennen tapahtunut, ei treeneissä eikä missään muuallakaan. Sama juttu toistui liikkeestä seisomisessa. Eli itse liike oli jees, mutta luoksetulossa suoraan sivulle.

Noudot olivat muuten ihan ok, mutta tasamaanoudossa olisi voinut tulla luokse hieman reippaammin ja luovuttaa lähempänä. Hyppynoudossa keksi taas kiertää tullessa... grr... Mutta A-nouto oli kuitenkin aika hyvä, paitsi siinä oli luovutuksessa muistaakseni jotain häikkää.

Eteenmenon valmistelevan osuuden edisti (kuten tavallista), ja lähti kuitenkin hyvin. Pysähtyi ja meni istumaan ensimmäisellä käskyllä, ja toisellakin vaan istui... en antanut enää kolmatta, vaan lähdin kulkemaan kohti koiraa. Ja mitä se ryökäle tekee? Lähtee kulkemaan (ja etsimään palloa, joo-o). No, sekin liike meni enemmän ja vähemmän pipariksi.

Paikallamakuu sujui ihan ok, hieman ihan loppuvaiheessa oli ääntelyä, mutta kai siitä erinomainen tai ainakin erittäin hyvä tuli.
Sitten piti jännätä että onko tuomari kiltti ja armollinen ja antaa 70 vaiko ei. Ja olihan se!! Sanoi että kaikista virheistä huolimatta koirassa oli paljon hyvääkin. Pakkohan se oli kapsahtaa kaulaan :-))

Ei me nyt niin kovin hyvää tulosta saatu, mutta nipin napin 2-tuloksella kuitenkin JK3 ja collieyhdistyksen jälkimestaruus 2009!

Pirkanmaan alaosasto oli toisena, koska Turun ao sai ylimääräsitä vahvistusta Ahvenanmaalta :-) Muutenkin kisat olivat menestys, koska tuloksia tuli melkein puolelle koirista (13 koiraa ja 6 koulutustunnusta).

20.8.2009 Kyröskosken Käyttökoirat, Hämeenkyrö
tuomarit jälki + esineet Timo Nopanen, tottis Juha Kurtti

Onnistuimme saamaan kisapaikan soittoarvonnassa, joten pitihän se lähteä koittamaan josko saisin "tavallisissa" kisoissa hermoni ja jännittämiseni kuriin tottiksessa. Ja sehän onnistui erinomaisesti! Arvonnassa osui numero 7, jolla pääsi ensimmäisenä tottikseen (numerot 1-6 läksivät maastoon ekana).

Tottiksesta saimme seuraavanlaisesti arvosanoja:
seuraaminen - hyvä
liikkeestä istuminen - puutteellinen (jäi seisomaan)
liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo - erinomainen
liikkeestä seisominen ja luoksetulo - tyydyttävä (tuli suoraan sivulle)
tasamaanouto - hyvä (hieman ehkä mälväsi ja jäi kauas, sekä oli hitaahko)
hyppynouto - erittäin hyvä
A-nouto - erittäin hyvä (vasta kolmas heitto onnistui)
eteenmeno - erinomainen
paikallamakuu - erinomainen

Mitäs siinä muuta, yhteensä 84 pinnaa ja jäi hyvä mieli. Pirkkis oli iloinen ja reipas, ja en kovasti ainakaan jännittänyt!!

Maastoon sitten... Ensin oli esineruutu. Pirkkis oli laiska lehmä ja eteni vaivalloisesti ruudussa. Saaliina 2 esinettä ja 19 pistettä.

Sitten jäljelle. Jana oli hyvä, siitä lähtikin vaan 1 piste! Pari ekaa keppiä nousi hyvin, mutta sitten tapahtui jonkin sortin eksyminen. Luovutin sitten jossain vaiheessa, ja laskin koiran irti. Haahusimme aikamme ja sitten löysimme jäljen uudelleen ja saimme vielä 2 keppiä.

Tässä vaiheessa tuntui jo että emme ehdi ajoissa takaisin, koska keppien luovutus oli kentälle ja paluuaikaa oli annettu 10 minuuttia. Tuhatta ja sataa ajaen ehdin kuitenkin - mutta se ei auttanut, sillä maastopisteet jäivät 2 pinnaa tuloksesta :-( Maasto 148 siis.OO

Noh, kisassa oli paljon hyvää, mm. tottis ja jana. Jotenkin kai ei koiran motivaatio tai osaamistaso tai joku riitä vielä tuohon jäljelle.

13.9.2009 Ylöjärven Koirakerho ry, Kangasala, piirinmestaruudet
tuomarit jälki Jani Heinilä

Ensimmäistä kertaa elämässni osallistuimme piirinmestaruuksiin! Mutta kisa päättyi keskeytykseen :-(

Aloitimme jäljeltä, ja jana meni kohtuu mukavasti (36 pistettä). Pirkkis aloitti jäljestämään hieman epävarman oloisesti, mutta sitten sai hommasta kiinni ja meni ihan kivasti. Piikin jälkeen sitten tuli tyssäys. Luulin jo että siinä oli keppi, mutta siinä olikin ihmisen peetä :-(

Itse sain hepulin siitä kun koira reagoi niin voimakkaasti kakkaan, ja Pirkkis ei kyennyt enää raivokohtaukseni jälkeen jatkamaan työskentelyä.

Ihan oma moka siis, joka harmitti silloin ja harmittaa vieläkin.
Keskeytin siis tähän ja pistesaldoksi jäi se 36.

20.10.2009 Ylöjärven Koirakerho ry, Ylöjärvi, Hannu Mäen muistokoe
tuomarit haku: Kristiina Kallio, tottis: Jani Heinilä, esineet: Matti Viljamaa

2 vuotta jatkuneet hakutreenit olivat edenneet siihen pisteeseen että kisaamaan uskalsi lähteä. Tosin ilmoittauduin jo keväällä tähän kokeeseen, että oli joku tavoite ja päämäärä vuodelle.

Keli oli sateinen ja kylmä. Aloitimme henkilöhaulla. Jännitti ihan vietävästi, koska en ole haussa koskaan kisannut. Ja vaikka olen ollut maalimiehenä töissä ja aika lailla tiesin miten siellä keskilinjalla koiran kanssa toimitaan, niin silti. En tiennyt maastoa joten etukäteen suunnittelu miten tulen toimimaan ja ohjaajaamaan oli hankalaa.

Onneksi tuomari oli tuttu ja mukava (olimme joskus samalla agilityn alkeiskurssilla, minä Trullin kanssa) ja maalimiehetkin itselle tuttuja. Aika nopeasti etenimme ja Pirkkis löysi kaikki 3 ukkoa. Yksi meinasi jäädä välistä, mutta koira sai onneksi hajun ja veti sitten taaksepäin. Ilmaisut olisivat saaneet olla voimakkaampia, haukku hieman pätki, kun se kuulosteli milloin tulen. Tämä on tiedostettu ongelma ja sitä on tarkoitus työstää ennen seuraavia kokeita (jotka ovat siis joskus ensi vuonna). Ilmaisuista siis 6/10 pistettä per ukko. Työskentely sen sijaan oli halukasta ja hyvää, 35/40 pistettä siitä.

Oli oli kyllä tosi helpottunut tuon jälkeen. Kaikki muuhan eli tottis ja esineruutu olivat tuttuja juttuja. Tuo haku vaan jännitti että miten se koira kisatilanteessa toimii kun itse jännitän ja ohjaan ehkä pieleen. Parantamista tietty on, päällimmäisenä ne huonot ilmaisut, mutta muuten olin tyytyväinen. Iso kiitos kuuluu tietenkin mainiolle hakuryhmällemme.

Tottiksen otti Jani, ja se meni ihan kohtuullisen mukavasti. Siitä saimme 88 pinnaa, en nyt enää muista edes mistä tuli vähennyksiä. Joku jättävä liike saattoi mennä vituralleen. Ja eteenmenossakin oli sanomista.

Esineruudussa oli vain se yksi esine. Mutta sekään ei sujunut tuomarin mielestä kovin kaksisesti, olisi pitänyt toimia ripeämmin ja ohjaajakin jotain töpeksi jne. Antoi siitä 28 pinnaa. Harmi, sillä vain yksikin piste lisää, niin olisimme saaneet 1-tuloksen! Nyt jäi siis nippanappa 2-tuloksen puolelle (269 p). Mutta ei se haittaa, sillä saatiin kuiteskin ekoista hakukokeista TULOS! Pirkkis sijoittui vielä neljänneksikin.

PALUU//BACK